Voikukka on yksi monipuolisimmista villiyrteistä ja se sisältää runsaasti erilaisia vitamiineja ja hivenaineita. Se on hyvä karoteeninlähde ja siinä on kaliumia sekä merkittävästi B- ja C-vitamiineja. Ja mikä parasta, voit syödä siitä karvasta vartta lukuun ottamatta kaiken! Ei ihmekään että hevosetkin herkuttelevat mieluiten voikukalla laitumelle päästyään, sen voi huomata myös niiden voikukan värjäämistä tummista kielistä!
Tutummin voikukkaa käytetään keittiössä salaatteihin. Siihen soveltuu parhaiten pienet pyöreät ja maltillisen sahalaitaiset lehdet. Voikukkalajeja kasvaa Suomessa lukemattomia erilaisia joten lehden karvaus tai mietous riippuu lajikkeesta ja jonkin verran myös kasvupaikasta. Sanotaan, että varjossa kasvaneet pyöreälehtiset olisivat miedoimpia.
Nyt kuitenkin paneudutaan voikukan kukkaosan käyttömahdollisuuksiin, joista esittelen kaksi.
Nunnut
Voikukan nupuísta saa helposti valmistettua kapriksen kaltaista lähiruokaa tällä helpolla reseptillä. Laiskempi kokki voi oikaista suoraan ryöppäyksen jälkeen syömään, mutta evästä saa muokattua gourmet-tasolle pienillä lisäviilauksilla. Tässä reseptissä on tietysti vara sooloilla ja kehittää aivan oma, suvussa jälkipolville kulkeva nunnuresepti.
Voikukan nuppujen keräämiseen suosittelen hanskoja, jottei sormet värjäänny. Nuput ovat mielestäni parhaimmillaan kun ne ovat vielä lehtiruusukkeen juurella, mutta toki varren kasvattaneitakin voi kerätä. Mitä lähempänä nuppu on aukeamista, sitä todennäköisimmin se ei kestä ryöppäystä aukeamatta.
Tarvitset siis:
3 dl voikukan nuppuja
0,5 dl viinietikkaa
0,5 tl suolaa
1 dl ruokaöljyä (esim. rypsiöljyä tai oliiviöljyä)
4-5 mustapippuria
+ maun mukaan mausteita kuten chiliä, valkosipulia (esim, 2 kynttä viipaloituna), tuoretta inkivääriä… Mistä vain tykkäät!
Ja lopuksi hygieenisen, kannellisen lasipurkin
Huuhtele voikukan nuput siivilässä ja kiehauta nopeasti pienessä määrässä vettä, minuutti tai pari riittää. Siirrä nuput lasipurkkiin ja anna jäähtyä. Sekoita sillä välin mausteliemi etikasta, öljystä ja muista listan aineksista ja kaada purkkiin nuppujen päälle niin, että jokainen nuppu peittyy. Sekoittele ja varmista lopuksi että edelleen nuput ovat upoksissa. Kansi kiinni ja herkku jääkaappiin pariksi päiväksi ja avot! Nunnut ovat valmiit! niitä voi ripotella salaattin, laittaa munakkaaseen tai grilliruoan kylkiäiseksi, yhdistää tomaatin ja feta-murun kanssa lämpimien voileipien päälle, mitä ikinä mieleen juolahtaakaan! Minun 10-vuotias tyttäreni vetelee nunnuja hyvällä ruokahalulla ihan suoraan purkista.
Voikukkasiirappi eli vegaaninen hunaja
Voikukan kukinto on hunajaisen arominsa vuoksi täydellinen raaka-aine makeisiin herkkuihin tai juomiin kuten simaan. Englannissa voikukkaviini on jo legenda! Voikukan keltaisia terälehtiä voi sellaisenaankin ripotella koristeeksi salaattiin, kakkujen päälle (niin suolaisin kuin makeisiin) ja minne nyt vain haluaa vähän saada väriä ja kiinnostavuutta. Voikukkasiirappiin tulee erittäin ihana hunajan aromi ja se on täydellinen kaveri jäätelön kassa, leivosten koristeluun, lämpimin juomiin tai vaikka juustokakun päälle. Siirapin keittäminen ei yleisestikään ole hätäisen hommaa, mutta kyllä tämä lopputulos on vaivan väärti! Jos pidemmän puoleinen valmistusaika ei kiehdo, mutta maku herättää kiinnostuksen, voisi hillosokerilla kokeilla tehdä paksumpaa marmeladia vaikkapa paahtoleivän päälle?
Voikukan kukinnot suosittelen jälleen keräämään hansikkaat kädessä sotkuriskin vuoksi. Pelkkä kukka siis talteen, vartta ei. Kukkia kerätään reilu litra, sillä niistä perataan vielä kova mykerö pois ja terälehtihaituvaa tarvitaan yksi litra. Perkaaminen tapahtuu helpoiten kaksin käsin nyppäisemällä kova mykerö irti ja laskemalla hahtuvat litran mittaan (suunnilleen). Jos keltaisten terälehtien sekaan jää vihreitä ohuita suojalehtiä, ei se haittaa. Kunhan väkevä mykerö on pois. Sitten päästään reseptiin:
1 l voikukan terälehtihahtuvaa
6 dl vettä
n. 600 g hienoa sokeria
Lisäksi tarvitset harsoa suodatukseen ja puhtaan hygieenisen lasipurkin tai kaksi. Nestettä haihtuu keittäessä.
Laita hahtuvat kattilaan ja kaada vesi päälle. Kuumenna kiehuvaksi ja anna poreilla n. 6 minuuttia, jonka jälkeen anna jäähtyä kannen alla (tai sormet palaa), ota neste talteen siivilöimällä terälehdet pois astian päällä. Puristele hahtuvamassaa nyrkin sisällä, sillä se sitoo itseensä paljon tätä hunajaista nestettä ja haluamme kaiken talteen. Kostuta harso,rutista kuivaksi ja aseta se tiukasti puhtaan astian suulle esimerkiksi kuminauhalla. Jokin korkea, mutta kapea astia sopii hyvin. Kaada jäljellä oleva neste harson läpi, jotta roskat ja pikkukaverit jäävät siihen ja saat puhtaan liemen siirappipohjaksi.
Siirrä puhdas liemi puhtaaseen kattilaan ja lisää sokeri. Voit kokeilla muitakin sokerilaatuja, itse olen käyttänyt vain hienoa sokeria. Kuumenna seos kiehuvaksi hämmennellen ja sitten pienennä levyä niin, että liemi kuplii hiljalleen. Keittoaika on pitkät 30 minuuttia, mutta kun pidät lämpötilan turvallisen matalalla, riittää että sekoittelet siirappia säännöllisesti. Ei ole siis pakko seistä vieressä koko aikaa, mutta ei se pahaakaan tee. Kun seos alkaa muistuttaa siirappia, on aika kaataa se lasipurkkiin. Siirappi on parhaimmillaan jäähdyttyään kokonaan ja se säilyy suhteellisen pitkään. Olen itse säilyttänyt sekä huoneenlämmössä että jääkaapissa. Yhden keitoksen tuloksena osa siirapista kiteytyi hyvin graafisen näköisesti purkin pohjalle, mutta muutoin on tällä reseptillä onnistunut kaikki. Aina on varaa soveltaa reseptiä toki!
Katso Villiyrttipalvelut >>
Vastaa