Kylmät kelit tuovat tallipukeutumiseen omat haasteensa. Lähtökohtaisesti voidaan pukeutumistarve jaotella ratsastajan sykkeiden nousun mukaan. Toisin sanoen alkeistunneilla, talutusratsastuksessa ja rauhallisilla maastoretkillä tulee varmasti helpoiten kylmä, kun taas pidemmälle eteneempien ratsastajien aktiivisilla valmennustunneilla (kenties maneesissa) voi alkukäyntien jälkeen alkaa hiki enempikin virtaamaan.
Koska meillä on tarjolla ratsastusta aina ulkona ja suurimmaksi osaksi asiakkaat koostuvat vasta-alkajista, keskitytään tässä ohjeistuksessa pysymään lämpimänä silloin kun sekä hevosen, että ratsastajan sykkeet pysyvät matalina ja kylmä tulee helpommin.
Sormet ja varpaat jäätyy
Paleleminen alkaa usein sormista ja varpaista. Siksi kengät ja käsineet ovatkin merkittävässä roolissa. Lapsilla voi tulla ihan itku kesken ratsastuksen, kun kylmän tunne muuttuu kivuksi. Tätä ei siis koskaan voi painottaa liikaa. Hyvät, paksut ja tarpeeksi reilut kolmisormirukkaset ovat parhaat. Alle voi sujauttaa vielä vaikka angoraiset alussormikkaat, kunhan rukkaset eivät mene liian ahtaaksi. Ilmatila käsineen kärjessä muodostaa lämpöpesän sormille.
Usein alkeisratsastajat myös puristavat ohjia nyrkkiin turhankin hartaasti ja verenkierto sormiin heikkenee entisestään. Välillä kannattaa siis irroittaa käsi, yksi kerrallaan, laskea käsivarsi rentona ja suorana alas päin ja pumpata sormia nyrkkiin ja auki rukkasen sisällä 30 kertaa. Kun verenkierto normalisoituu, on sormet taas lämpimät. Ja sama tietysti toiselle kädelle.
Hyvät talviratsastuskengät on joskus hankala löytää. Toiset tarvitsevat paljon tukea nilkalle, joillakin ei ole niin tarkkaa. Myynnissä on olemassa vaikka minkä näköistä kenkää, ohutta ja paksua. Kumikärjellä ja ilman. Mieluisia kannattaa käydä sovittamassa. Näin 30 vuoden ratsastajan varpaiden kylmetyskokemuksella olen päätynyt Kuoma -kenkiin. Ja nekin pitää olla melkein kaksi kokoa liian suuret. Kuomissa plussaa on ratsastukseen hyvä kanta ja sen verran kapea lesti, että se mahtuu kivasti jalustimeen.
Jalustin on myös yksi syyllinen varpaiden paleluun, se kun on tyypillisesti metallia ja pakkasessa se alkaa johtaa kylmää suoraan varpaille. Kerrospukeutuminen toimii myös jaloille ja paras on kun ensin puetaan ohut puuvillasukka ja sen päälle kunnollinen mummon neuloma villasukka. Sitten sen verran isot Kuomat jalkaan, että varpaille jää taas lämpötaskua, niin saattaa olla että pakkanen nipistää vasta loppukäynneillä. Kuoman sisään voi vielä taiteilla turkispohjallisen, niin tarkenee käydä paukkupakkasillakin vaikka ilman satulaa höntsäilemässä puuterihangessa.
Villahousut ei ole mikään vitsi, kun halutaan pysyä lämpimänä talviratsastuksessa. Näin naisihmisenä olen todennut, että reidet ja pakarat ottaa kylmää AINA. Ihan sama mitkä toppahousut on jalassa. Laadukkaat villahousut tuo suojaavia välikerroksia, eikä ole ollenkaan huono idea vetäistä vielä säärtystimen tapaiset neulotut ”reisittimet” suojaamaan reisiä. Lapselle menee aikuisen säärystimet sinne reisien suojaksi.
Myös aluspaita voi olla (merino-)villaa tai vaihtoehtoisesti puuvillaa ja sen päällä tekninen aluspaita. Sitten taas paksua fleeceä tai aitoa villaa. Ranteet ja nilkat tarkasti piiloon. Kypärän alla käytän itse Ruskovillan merinovillaista kypärämyssyä ja sen päälle laitan neulotun kaulurin. Tuubihuivit toimii myös. Kypärän alle ei voi turvallisuussyistä jättää paksua pipoa, eikä varsinkaan mitään tupsupipoja. Siksi kypärämyssy on kätevin. Tuulella posket voi suojata tuubihuivilla tai kaulurilla.
Topparatsastushousut
Kaikkein lämpimin vaihtoehto toppa-vaatteeksi olisi ratsastushaalari. Ne ovat uutena aika hintavia, mutta lapsille saattaa löytää käytettynä edullisemmin nettikirppiksiltä. Ratsastushaalari eroaa tavallisesta toppahaalarista niin, että se on ensinnäkin kaavoitettu istuvaan asentoon (eli se ei kinnaa mistään satulassa istuessa) ja ennen kaikkea siinä on takapuolessa paikkamateriaalia joka tarraa satulaan napakasti. Tämä tietenkin edesauttaa hevosen selässä pysymistä huomattavasti verraten tavalliseen, liukkaaseen haalariin.
Edullisempi vaihtoehto on toppatakki + topparatsastushousut yhdistelmä. Näitä löytyy lapsille nettikirppareilta ihan muutamalla kympillä. Paljon käytetyt ja pestyt tietysti menettävät ajanmyötä lämpöään. Housuissa kannattaa taas kiinnittää huomiota takapuolen paikkaan, että se varmasti ottaa satulaan sopivan napakasti. Liukkailla housuilla ratsastaminen on aivan kauheaa taistelua ja riski pudota valumalla tai nopeasti toiselle kyljelle luiskahtamalla on todellinen.
Toppahousuja on myös eri paksuisia joillakin pärjää välikaudet, mutta ne eivät enää ole lämpimät tammi-helmikuussa. Hevostarvikeliikkeissä saa asiantuntevaa opastusta ja pääsee sovittamaan erilaisia vaihtoehtoja. Housujen kannattaa myös olla mieluummin vähän liian suuret. Nuorisolla ja aikuisillakin kannattaa katsoa, ettei lahje nouse liikaa kun satulaan istuu. Kuomat ratkaisevat tietysti tätäkin ongelmaa, koska niissä on lämmin varsi, eikä nilkka paljastu.
Minä alan käyttää ohuempia toppahousuja heti kun lämpötila laskee nollan alapuolelle. Välillä varsinkin teini-ikäisillä asiakkailla näkee että kesäratsastushousuilla mennään vielä -10 asteessa ja joskus on näkynyt kylmemmilläkin keleillä. Eikä ihan hyvin ole päättynyt ne hetket kun palelu on pilannut ihanan ratsastuksen. Sitten kun pakkanen jatkaa laskuaan vaihdan superpaksut ja melko väljät toppikset jalkaan, enkä palele.
Haittaa ei ole myöskään toppaliivistä, jonka voi esimerkiksi ratsastustunnin lopulla vetää vielä toppatakin päälle jos palelee.
Maastoratsastuksessa haasteena on se, että vaatteiden vähentäminen tai lisääminen ei enää oikein onnistu kun pihasta on lähdetty. Mutta hyvin, hyvin harvoin ongelmaksi muodostuu talvella, että olisi hiki. Joten suosittelen lämpimästi ylipukeutumista. Se saattaakin olla juuri sopivasti.
Rekiretkelle puetaan kuin pilkille
Hevosella ajaminen ei nosta sykkeitä kuin kuskilla yllättävissä tilanteissa ja siksi kylmä voi tulla kyytiläisille lyhyelläkin retkellä jos pakkasta on. On ihan sama istua ravaavan hevosen reessä kuin pilkkijakkaralla järven jäällä. Reessä toki on meillä taljoja, vilttejä ja vällyä alla sekä päällä, mutta ei sielläkään kuuma tule. En ole itseasiassa koskaan kuullut, että jollekin olisi hiki tullut reen kyydissä istuessa (ohjastajalle on saattanut virkeän hevosen kanssa kyllä tulla). Joten pilkkihaalari niskaan ja karvahattu korville! Tai ainakin oikeasti lämmintä vaatetta päälle, niin voi keskittyä ihanaan hetkeen täysiä.
Talvi on mitä ihaninta aikaa harrastaa ratsastusta luonnossa, kun ötökät eivät kiusaa ja valkea satumaailma antaa sielun levätä. Tarkeneminen on pukeutumiskysymys.
Vastaa