Tammikuussa 2023 aloitin työskentelemään kokopäiväisessä palkkatyössä markkinoinnin parissa. Teen työtä kotoa käsin, etätyönä. Työn ohella opiskelen edelleen Savoniassa Wellness Tradenomiksi (amk), joten luppoajasta ei juuri tarvitse haaveilla!
Iloluontosta en ole vielä ainakaan hautaamassa pöytälaatikkoon, vaikka olen tässä puolen vuoden aikana paljonkin (ymmärrettävästi) toimintaa sekä palveluita supistanut.
Hevosmäärän väheneminen
Koska maailman tilanne on mikä on, myös minun asiakkaillani on ostovoima selvästi vähentynyt ja toisaalta arjen kulut kasvaneet. Kulut ovat kasvaneet myös hevosten ylläpidossa, kuten jokainen voi kuvitella. Hevoset on kuitenkin hoidettava, syötettävä, kengitettävä, rokotettava, madotettava jne. vaikka yhtään maksavaa ratsastajaa ei tontilla näkyisi puoleen vuoteen. Siksi olen vähentänyt hevosmäärän neljään, jossa siinäkin on vielä jokunen liikaa. En kuitenkaan voisi luopua näistä kenestäkään, joten täytyy vain purra hammasta ja koittaa pärjäillä.
Äkkiseltään voisi kuvitella, että meillä näin ollen pääsee kolmen kaverin porukalla ratsastamaan, onhan hevosia neljä. Todellisuudessa reippaille, myös laukkaa sisältäville retkille on käytettävissä vain Piipa (20 v.) ja Selma (18 v.). Hilpi on 6 vuoden iästään huolimatta vieläkin aivan varsan tasolla, eikä sovellu asiakaskäyttöön saati johtohevoseksi minulle. Vella puolestaan täytti juuri 4 vuotta, se on kasvanut edelleen paljon ja kasvaa jatkossakin. Sen selkäranka ei ole vielä luutunut, enkä halua sillä ratsastaa vielä hirveästi (olen itse 180 cm pitkä ja elopainoakin on sen verran, etten ihan luuranko ole). Vella on mainiosti toteuttanut lasten talutusratsastuksia ja sillä ajetaan kyllä säännöllisesti, mutta en ole vielä esimerkiksi laukannut sillä selästä käsin lainkaan. Lyhyellä matikalla pääsemme tämän akkalauman kanssa siihen johtopäätökseen, että minun vetämälleni reippaalle retkellä pääsee 1 henkilö Piipalla (joka ei muuten toimi kärkihevosena, joten näillä mennään…)
Turvehoidot tauolle
Seuraava mullistus on se, että 1.9.2023 alkaen jätän turvehoidot pois palveluvalikoimasta määrittelemättömän pitkäksi ajaksi. Opinnoissani minulla alkaa haastavampi vaihe, sillä opinnäytetyö tulee pian ajankohtaiseksi muiden kurssien ohella. Lisäksi päivätyössäni minulle annettu vastuu kasvaa jatkuvasti ja haluan panostaa siihen työhön täysillä. Tämä kaikki yhdistettynä omaan jaksamiseen ei jätä juurikaan vaihtoehtoja. Hevospalvelut ovat turvehoitoihin verrattuna helpompia järjestelyiltään ja esitöiltään. Ja tottakai sydämessään ikuiselle heppatytölle hevosten kanssa asikaiden palveleminen on myös parasta ikinä.
Ottaen huomioon, että turvehoitola on kirjaimellisesti meidän kotitalossa, huoneessa joka on hoitolan ohella myös pyykkäystä varten, koostuvat hoidon esityöt ainaisesta raivaamisesta, järjestelystä, puunaamisesta sekä perheen jäsenten liikkumisen rajoittamisesta (mölyä en saa niistä pois).
Esityötä ei tulisi sellaista määrää, mikäli hoitola olisi vain hoitolakäytössä eikä sen läpi rampattaisi päivittäin perheemme taholta. Siis ihan itsekin ramppaan, sillä kuljen talliin käytännössä hoitohuoneen läpi, tallivaatehuoneen kautta pannuhuoneeseen jne. Sukkien pohjassa kulkee huomattavat määrät kaikenlaista moskaa, joka aiheuttaa lisätyötä. Puhumattakaan siitä, että meillä ei hanasta tule lämmintä vettä ilman, että ensin pidetään tulia kattilassa. Talvella kun patterikierto on päällä, tulia saa pitää aika kauankin, että vesi on tarpeeksi lämmintä turvehoitoon.
Tämä selvityksenä siihen miksi koen helpottavani omaa elämääni laittamalla turvehoidot tauolle, niin paljon kuin rakastankin auttaa ihmisiä, tykkään ihanista asiakkaistani ja minua kiehtoo lihaksiston toiminta kovasti.
Loppuuko Iloluontonen?
Tulevaisuudesta en osaa sanoa mitään, mutta juuri tällä hetkellä koen, että Iloluontonen toimii hyvänä sivujuonteena tarinassa, jossa saan kasvaa markkinoinnin ammattilaiseksi. Toimistotyön vastapainoksi hevoshommat tuntuvat mukavalta. Olen myös pitänyt kovasti yksityismaastojen vetämisestä, koska voidaan mennä ainokaisen asiakkaan tahtiin, jutella, ratkoa rauhassa vastaan tulevia pulmia ja nauttia luonnosta. Eli ei lopu ainakaan vielä Iloluontonen. Haaveenani on monta vuotta ollut myös verkkokurssien tekeminen. Ehkä sillekin on jossain välissä aikaa ja silloin Iloluontonen tarjoaa enemmän sähköisiä palveluita.
Jatketaan iloisella mielellä!
Maiju
Vastaa