Täällä esittäytyvät tilan ihanat suomenhevoset
Kuvaa klikkaamalla pääset suoraan kyseisen hevosen esittelyyn.
Suomenhevoset ovat läsnä useassa palvelussa tavalla tai toisella. Meillä on pieni ja idyllinen aktiivipihatto, jossa hevoset asuvat laumassa, vapaana kulkemaan oman mielensä mukaan ympäri vuorokauden, ympäri vuoden. Niillä on jaloittelutarhana 120 m mittainen kuja, jonka toisessa päässä on heinäpaali ja toisessa makuuhalli sekä juomavesi. Näin hevoset liikkuvat luonnollisesti paljon päivittäin ja pystymme luomaan niille mahdollisimman lajityypillisen elinympäristön. Kesällä ne laiduntavat kumpuilevilla nurmilaitumilla samassa perhelaumassa kuin missä elävät muutenkin.
Makuuhalli valmistui 2016 ja varustehuone 2017. Remontoimme tallin vanhaan navettaan ja sen kivipuoli on raivattu kesäkäyttöön tauko- ja askartelutilaksi. Tiloja parannellessa puuhaa riittää kyllä moneksi vuodeksi!
Suomenhevonen – paras hevonen!
Suomenhevoset ovat meille sydämen asia ja omalta osaltamme haluamme taata tämän Suomen itsenäisyyttäkin puolustaneen alkuperäisrodun säilymisen tuleville polville. Tähän pyrimme pienimuotoisella kasvatustoiminnalla, jossa mietitään tarkkaan orivalinnat niin, että syntyvällä jälkeläisellä sukusiitosprosentti on mahdollisimman pieni (alle 5%). Suomenhevosta nimittäin uhkaa todella paha sukusiitos, joka pienentää geenipoolia tulevaisuudessa niin, että pian voi olla hankalaa löytää tarpeeksi kaukaista sukua olevat vanhemmat uutta varsaa tehtäessä. Vielä onneksi vaihtoehtoja löytyy!
Suomenhevosissa ihastuttaa monipuolisuus: samalla hevosella voi kilpailla vaikka este-, koulu-, matka- ja westernratsastuksessa, raveissa ja työhevoskilpailuissa. Se on maailman ainoa rotu joka voi vetää kolminkertaisesti oman painonsa verran kuormaa. Raskasrakenteiset eurooppalaiset työhevoset eivät siihen pysty! Suomenhevosia oli 1950 -luvulla vielä n. 500 000 yksilöä, nyt enää n. 25 000 yksilöä. Se on aika karu tilanne. Esimerkiksi islanninhevosia on maailmassa n. 300 000 yksilöä. Siispä suositaan suomalaista, sitä rotua joka ymmärtää suomalaisen ihmisen sielunmaisemaa parhaiten!
Suomenhevonen poikkeaa rotuna suuresti islanninhevosesta. Siinä missä islanninhevosvaelluksilla voi kokemattomatkin ratsastajat mennä kaikkia askellajeja ilman varsinaista taitoa hallita hevosta, se ei onnistu samalla lailla suomenhevosilla. Meillä tilanne on myös se, että yritystoiminta on alkanut v. 2018 ja kaikki tällä hetkellä ratsastuskäytössä olevat hevoset ovat tulleet meille yksityisihmisiltä (eivät ole tehneet asiakastyötä) suhteellisen lyhyt aika sitten. Eli näiltä puuttuu kymmenen vuoden kokemus vaelluksilta asiakashevosina. Persoonia on moneen junaan, mutta yhteinen tekijä on se, että meidän suomenhevoset ovat reippaita, eloisia, niillä on omia ajatuksia ja ideoita ja niiden kanssa pärjää parhaiten hyvällä huumorilla ja rennolla mielellä.
E.V. Selina ”Selma” (Savoksi ”Selema”)
isä: Hilto, emä: E.V. Valotar, emänisä: E.V. Johtotähti
Synt: 2005
Väri: Kulorautias, hamppujouhet, läsi
Säkä: 160 cm
Rotu: suomenhevonen
Koulutustaso: heB/heA, re75 + ajo-opetettu
Selma on tullut Maijun hoteisiin syksyllä 2007. Se on kantakirjattu työhevospuolelle vetokokeilla vuonna 2010 ja ratsupuolelle ratsastettavuudella vuonna 2015. Se on kilpaillut kouluratsastuksessa 1-tasolla heA:ta ja 2-tasolle yhden startin heB:tä. Selma on maailman kiltein ja helläluonteisin tamma. Mutta myös aina hieman huolissaan kaikesta eikä aivan rohkeimmasta päästä. Ja siksi juuri hirvittävän sympaattinen mussukka. Se osaa ottaa kuolaimet itse suuhunsa. Yleensä Selma toimii Maijulla kärkihevosena maastoretkillä, poikkeuksia tehdään tarpeen vaatiessa. Selma on lauman ehdoton johtaja ja päättää milloin syödään, milloin nukutaan ja milloin juodaan sekä sen kuka on sisällä ja kuka ulkona ja missä järjestyksessä. Selma ei väistä ketään ja kaikki väistävät Selmaa. Ratsastaa Selma on reipas, mutta vauhti on säädeltävissä. Omapäinen se osaa kyllä olla ja voi tulla jonon ohi, jos joku muu on kärkihevosena eikä Selman ratsastaja muista ohjata kohti edellä menevän häntää. Selmalla voi laukassa pieni ilopukki päästä, mutta yleensä se varoittaa siitä etukäteen puistamalla päätään.
Jälkeläiset:
2012 ori Seliseli Kuupeli, i. Jaapeli
2015 tamma Hulda Hurmiina, i. Herkko Hurmaus
2019 tamma Vellamoinen, i. Ponuveikko
Selma sukupostissa
Vellamoinen ”Vella”
isä: Ponuveikko, emä: E.V. Selina, emänisä: Hilto
Synt: 2019
Väri: rautias, liinahtavat (ilmeisesti hamppuuntuvat) jouhet, läsi ja takajaloissa vuohissukat erinäisillä pitsikuvioilla.
Säkä: kasvaa seuraavat 2 vuotta (arvioitu aikuiskoko n. 165 cm)
Rotu: suomenhevonen
Koulutustaso: Vella osaa mennä ratsastajan kanssa käyntiä ja ravia. Lisäksi neiti vetää mallikkaasti kärriä ja rekeä.
Vellamoinen on Maijun todellinen unelmien täyttymys. Ponuveikon ja Selman yhteisvarsasta on haaveiltu vuodesta 2007 alkaen ja nyt se toteutui. Järki toivoi oria (ruunaa) ja sydän tammaa. Ja taas sydän voitti! Vella on todella ihmisrakas ja tykkää ihan kaikista. Ja kaikki tykkää Vellasta. Vellassa on erikoista se, että se sai alkunsa Maijun syntymäpäivänä (2.7.) ollen siis täydellinen synttärilahja. Lisäksi hauska sattuma on se, että nimi oli päätetty jo ennen syntymää ja pian syntymän jälkeen Maiju bongasi Vellan vasemman takajalan sisäsyrjältä sammakon muotoisen valkean merkin. Vellamohan on Kalevalassa hyvä ja arvostettu ”veen emonen”, veden emäntä. Vella on aika vahva luonne ja onkin edennyt lauman arvojärjestyksessä heti Selma-äiteen perään. Vella on erittäin ihmisrakas ja tulee aina tervehtimään kaikki kävijät. Ajaessa se on melko rauhallinen, välillä tulee teinikiukku-jumituksia. Vellan bravuurina on ”mummoravi”, joten siitä ehkäpä tulee vielä hyvä kuljetin kaikille rauhallisemmasta kyydistä tykkääville. Vellalla tekee jo talutusmaastoja.
Pikastus ”Piipa”
isä: Suikku, emä: Pika-Teho, emänisä: Joiku-Poika
Synt: 2003
Väri: vaaleanpunarautias
Säkä: n. 155 cm
Rotu: suomenhevonen
Koulutustaso: heB-heA, hypätty aiemmin, mutta vanha jännevamma rajottaa hyppelyitä.
Piipa muutti meille elokuun 2019 lopussa Rovaniemeltä asti. Piipa on varsinainen taiteilijasielu: tunneskaala on laaja ja se tulee kyllä kaikille selväksi kun rouva on iloinen tai harmissaan. Se on hyvin herkkä, mutta herkkyys piiloutuu välillä ”kovanaama” -lookin taakse. Piipalla on vahva vastapainereaktio, eli mitä kovemmin Piipaa työntää tai vetää, sitä kovemmin se pistää hanttiin. Kun sen kanssa kommunikoi kevyesti ja pienesti, se toimii kuin ajatuksenlukija. Erityistaitona on paikallaan ravaaminen ja pienenpieni laukka (kun muut ravaavat). Piipa rakastaa rutiineita ja jos pienikin yksityiskohta tehdään eri tavalla kuin tavallisesti, sen sielunrauha JÄRKKYY. Tunnekuohuissaan se saattaa kiihtyä niin, ettei muista kuunnella taluttajaa/ratsastajaa, mutta muumimammamaisen rauhallisesti toimien sen saa pian taas takaisin zen-tilaan. Hän on siis todellinen tunnetaitovalmentaja, jos vain ratsastaja osaa tunnistaa oman jännityksensä ja työstää sitä pois. Parhaiten Piipa toimii pelottomilla ja huumorintajuisilla ratsastajilla, kokemuksesta riippumatta, mutta hienoja kasvutarinoita on nähty myös jännittäjien tai hiukan arkojen ratsastajien kanssa, jotka ovat olleet tietoisia omista tunnetiloistaan ja halunneet haastaa itseään. Piipa on niin perso kehuille, että kehumalla sen saa vaikka kiipeämään puuhun. Piipan rakkain laumakaveri oli Riimi, mutta sille myös Selma ja Vella ovat tärkeitä.
Piipa sukupostissa
Pikku Hilla ”Hilpi” (Savoksi ”Hilipi”)
isä: Tutun Taika, emä: Hetyrin Hilla, emänisä: Utun Voku
Synt: 2017
Väri: punarautias, läsi ja kuonopilkku
Säkä: n. 153 cm, kasvaa vielä
Rotu: suomenhevonen
Koulutustaso: Ratsutus aloitettu.
Hilpi saapui meille tammikuussa 2021 paikkaamaan Typyn jättämää valtavaa aukkoa. Koska meidän perheessä on jo Hilla -niminen tytär, piti tämä Hilla nimetä Hilpiksi, ettei tule vallan sekaannusta. Hilpi on luonteeltaan todella hellyyttävän kiltti ja sosiaalinen. Jokainen, joka rapsuttaa on pian Hilpin paras ystävä ja halimaan pitää päästä kaikkien kanssa. Kädet ja vaatteetkin tulee nuoltua siinä samalla. Jos ihminen ei ymmärrä halia, Hilpi pukkaisee päällään lempeästi merkiksi, että halimisen sopisi aloittaa nyt. Erikoista Hilpissä on se, että sillä on ilmeisesti tapaturman vuoksi vinossa oleva ylähuuli, mikä lisää söpöyskertoimia hulmuavan liinaharjan lisäksi maksimaalisesti. Hilpillä on käyty ratsain lyhyillä retkillä vasta käynnissä ja ravissa. Aika näyttää milloin Hilpi on valmis asiakasretkille, sillä on taakkana pelkotiloja, joita on työstetty kokoajan uudelleen koulutuksella pois.
Hilpi Sukupostissa
Muistoissamme
Ein Finn Gream
isä: Eter ox, emä: J.T. Hellu, emänisä: Jonnen-Valtti
Synt: 1995 K. 23.9.2021 (vanhuus)
Väri: punaruunikko, piirto
Säkä: n. 153 cm
Rotu: risteytys (arabi x suomenhevonen)
Riimillä oli sama emä kuin menestyneellä suomenhevosratsuoriilla Savelan Hemulilla, mutta sen isä oli arabi. Riimi oli loppuun asti virkeä ja leikkisä. Se kiihtyi nollasta sataan ja myös hidasti sadasta nollaan alle sekunnissa! Ikää papparaiselle kertyi kunnioitettavat 26 vuotta. Riimillä oli aika usein halipula tai se muuten vain halusi hengailla ihmisten kanssa. Se piti huolen lauman nuorison hyvästä kasvatuksesta. Riimi oli joukon ”puolustusministeri” ja kakkosjohtaja. Piipa oli Riimin sielunkumppani.
Riimi sukupostissa
Etu-Pimu ”Typy”
isä: Johto-Tähti, emä: Etu-Siroke, emänisä: Siruluonto
S. 2000 K. 1.1.2021 (hammasjuurisairaudesta seurannut ummetusähky)
Väri: Mustanruunikko
Säkä: n. 153 cm
Rotu: suomenhevonen
Typy oli hyvin ihmisrakas ja tuli mielellään ”syliin”. Typyllä oli myös vahva taipumus passikäyntiin ja peitsiin, joissa saman puolen jalat liikkuvat samaan tahtiin, vähän niinkuin kamelilla. Typyllä oli niin rennot korvat, että ne heiluivat hauskasti askelten tahtiin. Erikoista oli myös se, että se oli elänyt suurimman osan elämästään lehmien seurassa. Laumassa Typy viihtyi välillä kaukanakin toisista, mutta rakasti kuitenkin rapsutella muitten tammojen kanssa. Typy oli rauhallisin, luotettavin ja varmin hevosemme ja sen äkillinen poismeno oli valtava menetys.